Kaivoshankkeet Suomessa ja niiden vaikutukset
Vihreä maa haastatteli Saimaa ilman kaivoksia ry:n puheenjohtaja Miisa Minkiä tammikuun alussa 2025.
Miisa on palkittu aktivisti ja yrittäjä. Hän on Saimaa ilman kaivoksia -kansanliikkeen ja samannimisen ry:n perustaja ja puheenjohtaja. Hän on myös impact-toimisto The Activist Agencyn perustajaosakas.
Seuraa Miisaa somessa: @miisamink.
Olet ollut perustamassa Saimaa ilman kaivoksia -kansanliikettä, joka myöhemmin järjestäytyi saman nimiseksi yhdistykseksi. Toimit tällä hetkellä yhdistyksen puheenjohtajana. Milloin ja miten nämä syntyivät ja miten päädyit tähän tehtävään?
Keväällä 2020, kun tämän Saimaalle kohdistuvan viimeisimmän aallon malminetsintäbuumissa varaus osui ensimmäistä kertaa omalle maalleni, hämmästyin, että miten tällainen on mahdollista Natura-alueella, jossa muutenkin kontrolloidaan tarkasti esimerkiksi mökkiläisten hulevesiä ja suojellaan Saimaan-norppaa. Siitä sitten suorastaan suutuin. Lähdin kokoamaan porukoita, lähinnä maanomistajia. Lähdimme sitten oikeusteitse haastamaan sitä Tukesin myöntämää malminetsintävarausta. Eihän se mihinkään kuitenkaan johtanut, koska maanomistaja ei ole asianosainen Suomen lainsäädännössä. Toukokuussa 2020 perustin Facebook-ryhmän, ja yllätyksekseni sinne tuli tosi nopeasti ihmisiä. Nykyään ryhmässä on 30 000 jäsentä.
Saimme siitä melko paljon julkisuutta, ja pari muuta aktiivia tuli mukaan. Mietimme sitten, että pitäisi perustaa yhdistys, kun ryhdyttiin tekemään erilaisia toimia. Jo loppuvuodesta 2020 laitoimme rekisteröinnin vireille ja maaliskuussa 2021 yhdistys oli virallisesti rekisteröity. Siitä se sitten lähti liikkeelle – eli aivan tyypillinen NIMBY (not-in-my-backyard).
Miten yhdistys on toiminut, ja mitä se on saanut aikaan?
Vaikka tuli mukavasti aktiiveja mukaan, emme ajatelleet, että suuri jäsenmäärä olisi se juttu. Ennemminkin halusimme, että olisi jäseniä, joilla olisi aikaa käyttää toimintaan. Meillä on erikseen kannatusjäsenmahdollisuus ihmisille, jotka haluavat kannattaa, muttei ole mahdollisuutta laittaa omaa aikaa toimintaan.
Meillä on muutamia tärkeimpiä osa-alueita, joihin ajattelimme keskittää. Tietenkin viestintä on yksi tärkeä, ja olemme saaneet tosi hyvin viestiä läpi mediassa eri tavoin. Yksi meidän tärkeimpiä tapoja toimia on juuri tällainen lakiin vaikuttaminen, esimerkiksi kansalaisaloite. Olemme myös yrittäneet haastaa lupia, mutta emme ole siinä vielä menestyneet.
Yksi tärkeimpiä seikkoja, miksi yhdistys perustettiin on, että voimme toimia juridisesti. Ja sitten on tämä tapahtumien järjestäminen eli Maamme rikkaudet -tapahtuma, joka ensimmäisen kerran järjestettiin 2022 Rovaniemellä yhdessä Rajat Lapin kaivoksille ry:n kanssa, sitten 2023 Savonlinnassa ja seuraavaksi tänä vuonna Outokummussa. Olemme saaneet Koneen säätiön rahoitusta näihin. Sitten on jatkuvasti vaikuttamista: käydään eduskunnassa tapaamassa kansanedustajia ja ollaan siellä järjestetty Love-Saimaa -ryhmän kanssa tapahtumaa.
Kaivoshankkeita perustellaan niiden tuomalla elinvoimalla; verotuloilla ja työpaikoilla. Onko näistä tutkittua tietoa? Millaisia vaikutuksia päätöksellä torjua kaivokset saattaisi olla maaseutujen elinvoimalle?
Minun eteeni ei ole tullut sellaista tutkimusta. Ja sellainen tutkimus pitäisi tehdä, mikä ottaisi huomioon myös pidemmällä aikavälillä, kuinka paljon valtion tai kunnan tulee investoida esimerkiksi päiväkotiin ja infraan, jos ja kun tulee [kaivostoiminnan myötä] lisää asukkaita. Ja kuinka paljon tulee oikeasti työpaikkoja, jotka työllistävät paikallisia ihmisiä. Kaivoksiinhan usein tulee sitä lähetettyä työvoimaa, ja tulevaisuudessa enemmän ja enemmän robotit tekevät nämä työt.
Ja sitten kerrannaisvaikutus muihin elinkeinoihin sekä pitkällä tähtäimellä vaikutus myös luontoon. Vaikka unohdettaisiin luontovaikutuksetkin ja ajateltaisiin vain taloudellista puolta, ei kukaan ole tehnyt kattavaa selvitystä vaikutuksista.
Elinvoiman lisääntymisestä ei ole siis itse asiassa mitään todistetta. Matkailun lisäksi luontaiset elinkeinot kuten poronhoito, kalankasvatus tai sienten ja marjojen poiminta ovat uhattuina, koska räjäytyspöly voi levitä jopa 50 km:n säteelle. Mutta suomalaisessa yhteiskunnassa ei pidetä näitä tärkeinä työpaikkoina. On laiskaa ajatella, että elinvoima tulee vain isoista yksiköistä, joita perustetaan. Suomalainen psyyke on jäänyt jotenkin sellaiseen vanhaan ajattelutapaan, mistä Suomi aikoinaan lähti nousuun. Ensin hakattiin metsät, ja sitten tulivat nämä kaivokset. Nykyaikanahan vain ihmisen mielikuvitus on rajana, kun on teknologiset mahdollisuudet; internet ja monipaikkaisuus. Kaikenlainen matkailu ja elämyksellisyys tarjoavat aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin ennen, kun etsitään puhdasta luontoa ja sen tyyppisiä asioita.
Ovatko kaikki kaivokset haitallisia?
Eivät. Mehän olemme kaivoskriittisiä. Ymmärrämme, että jonkin verran neitseellisiä mineraaleja tarvitaan, jotta päästään irtautumaan fossiilisista polttoaineista. Silloin, kun arvioidaan, missä ne kaivokset voisivat olla ja perustetaanko niitä, on kaksi asiaa, joita kannattaa tarkastella: yksi on vesi; puhdas makea vesi on kaiken elämän ehto. Ei minkään hankkeen tulisi olla sellainen, että lähdetään pilaamaan vettä. Toinen on malmien pitoisuudet; eli pitää kaivaa siellä, missä pitoisuudet ovat todella korkeita. Eli ideaali olisi sellainen, missä on todella vähän vettä ja todella korkeat [malmi]pitoisuudet.
Meillä Suomessa on aivan päinvastoin. Meillä on todella paljon vettä ja meillä sataa enemmän kuin haihtuu. Meillä on pohjavesi kaikkialla. Meillä on satojatuhansia järviä, jotka yhdistyvät toisiinsa purojen ja jokien kautta. Meillä on myös todella alhaiset malmipitoisuudet. Malmeja on siis paljon, mutta alhainen pitoisuus ja sitä on isolla alueella, jolloin joudutaan kaivamaan valtavan isoja avolouhoksia ja käyttämään vielä runsaasti kemikaaleja, minkä vuoksi toiminnalla on isompi nettovaikutus. Esimerkiksi Chilessä on vähän vettä ja korkeat pitoisuudet, jolloin pilaantuminen tavallaan pysyy aisoissa, kun vesi ei vie kemikaaleja joka paikkaan. Tässä pitäisi siis ottaa sellainen isompi perspektiivi eikä niin, että katsotaan vain hanke kerrallaan malminkiilto silmissä. Tästä puuttuu strateginen näkemys ja monisukupolvinen näkemys. Ei pitäisi ajatella vain seuraavien 30 vuoden päähän, vaan pitäisi ajatella sellaiset seuraavat tuhat vuotta tai kaksituhatta vuotta. Jos vedet pilaantuvat, eiväthän ne miksikään parane.
Millaisia keinoja olette käyttäneet kaivoshankkeiden estämiseksi? Millaisia kokemuksia sinulla on lakisääteisistä kansalaisten ja asukkaiden kuulemistilaisuuksista?
Me parjaamme tätä suomalaista lainsäädäntöä, mutta lainsäädäntö ei ole se suurin ongelma, vaan oikeastaan sen lainsäädännön käytäntöön paneminen. Nämä kaivoksethan saavat ne kaivos- ja ympäristöluvat, ja sitten kansalaisjärjestöt ja elinkeinonharjoittajat haastavat nämä luvat hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jotka sitten kumoavat ne. Eli, jos viranomaiset lukisivat lain kirjainta ja sen mukaan toimisivat, näitä lupia ei tulisi läheskään sitä määrää, kuin niitä nyt tulee. Tällä hetkellä on kansalaisyhteiskunnan niskoilla tämän systeemin valvominen.
Eli viimeinen vaihe on tämä juridinen vaihe, ja siihen tarvitaan siis satoja tuhansia euroja rahaa yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä, elinkeinonharjoittajilta ja muilta. Olemme nyt valmiit aloittamaan Outokummussa, jossa suunnitellaan uutta kaivosta vanhan päälle. Omistaja on hakenut EU:n kriittisten raaka-aineiden mukaista statusta. Jos he saavat luvan keväällä, alkaa ”iso show”.
Miten kansanliikkeeseen ja vuonna 2022 jättämäänne Kaivostoiminnalle RAJAT -kansalaisaloitteeseen suhtauduttiin eduskunnassa? Miten lakialoitetta käsiteltiin ja oliko siitä hyötyä uutta kaivoslakia ajatellen?
Se sai hyvin julkisuutta, ja oli jonkin verran kansanedustajia, jotka siitä innostuivat. Saimme viestiä läpi. Se käsiteltiin talousvaliokunnassa, mutta sitten se jotenkin katosi eikä se koskaan mennyt edes eduskunnan äänestykseen. Samaan aikaan oli luonnonsuojelulain uudistus menossa ja ensimmäistä kertaa Suomen historiassa nämä ns. ”no-go -alueet” tunnustetaan Suomen lainsäädännössä. Eli se ei missään nimessä mennyt hukkaan, vaan se vaikutti vähän eri tavalla kuin me olimme ajatelleet. Eli luonnonsuojelulaissa määritellään, että kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa ei saa harjoittaa mitään kaivostoimintaan tähtäävää, ei myöskään malminetsintää. Se oli todella pieni osa siitä, mitä olimme yrittäneet saada, että ”no-go -alueet” voisivat olla – että siellä olisivat Natura 2000 ja muut luonnonsuojelualueet tietenkin.
Kansalaisaloite on tavallaan viestinnän väline: se on tapa tuoda asiaa esille; se on tapa kouluttaa ja tiedottaa niin, että ihmiset oppivat siitä aiheesta ja yleinen tietoisuus kasvaa sekä kansalaisten että päättäjien keskuudessa.
Pitäisikö lakia uudistaa jälleen?
Laki ei ole tässä se suurin ongelma. Meillä on EU:n kaivannaisasetus vuodelta 2013, jota tosin ei ole pantu toimeen Suomessa. ”Kaivoksista ei tule aiheutua minkäänlaista ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa” siinä sanotaan. Lakiteksti on olemassa – sen noudattimen on se ongelma ja sen valvonta.
Mitä sitten yhdistys on suunnitellut tulevaisuuden varalle?
Perjantaista lauantaihin 19. – 20. syyskuuta 2025 on seuraava Maamme rikkaudet -tapahtuma, joka on siis kaivoskriittinen ja järjestetään Outokummussa. Sinne on vapaa pääsy, ja se tullaan myös striimaamaan. Odotamme FinnCobaltin kaivoslupaa. Minkä takia Saimaa ilman kaivoksia on kiinnostunut Outokummun alueelle sijoittuvasta kaivoksesta? No sen takia, koska vedet virtaavat. Kävimme kuvaamassa siellä dronella: pientä noroa pitkin valumat menevät ensin Sysmäjärveen, joka on matala, jo kaivosten pilaama pieni järvi, ja sitä kautta Sysmäjokeen ja sitä kautta suoraan Saimaaseen.
Niin Lapissa, Saimaalla kuin muuallakin Järvi-Suomessa malminetsintävarauksia on tehty luonnonympäristön, matkailuelinkeinon ja kulttuurimaiseman kannalta tärkeisiin ja arvokkaisiin kohteisiin. Millaisin perustein kaivoshankkeita voi torjua?
Nämä ovat tapauskohtaisia. Alkuvaiheessa pitoisuudet ovat aika heikkoja eli yksi pointti on taloudellinen realismi näiden hankkeiden suhteen; että mitkä olisivat ne vaikutukset versus kuinka isot hyödyt. Tietysti on paikalliset lajit ja vesistöt sekä muut elinkeinot – ne täytyy tuoda esille, esimerkiksi matkailu, ruoantuotanto ja omavaraisuus.
Usein kuulee sanottavan, ettei malminetsintävarauksista pidä huolestua, koska ne eivät automaattisesti johda kaivostoimintaan. Miten varauksiin tulisi suhtautua? Onko tarpeen reagoida niihin välittömästi vai pitäisikö odottaa, eteneekö prosessi?
Tärkeintä on tiedottaa ja saada varaukselle julkisuutta, että saa mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan. On reagoitava välittömästi ja suhtauduttava vakavasti: pitää nostaa meteli. Lopulta kuitenkin tavallaan kansalaisten paine tulee olemaan on se, mikä muuttaa tämän asian Suomessa. Me emme ole vielä siinä. Tällä hetkellä vielä tarvitsee jokainen prosessi yksitellen käydä nämä juridiset prosessit läpi. Jossain vaiheessa meidän pitää lähteä kaduille, ihan niinkuin on tapahtunut Portugalissa, Serbiassa ja muualla. Jossain vaiheessa meidän pitää sanoa, että nyt riittää! Kenenkään ihmisen ei tulisi kokea, ettei hänellä olisi oikeutta puolustaa omaa elinpiiriään.
Miksi kaivosyhtiöt näyttävät kiinnostuneen viime vuosina erityisesti Suomesta?
Yksi syy on tieysti tämä energiamurros, kun halutaan siirtyä pois fossiilisista. Viime vuonna tuli voimaan kriittisten raaka-aineiden asetus, ja siinä on tavoitteena sitten vähentää riippuvuutta kolmansista maista ja Kiinasta erityisesti ja tulla enemmän omavaraiseksi. On tosi tärkeää, että meille tulevat nämä kaivokset lähelle: koska niin kauan kun ne [raaka-aineet] tulevat ”jostain vaan”, niin siitä ei tarvitse ottaa mitään vastuuta. Nyt, kun Saimaan rannalle yritetään avata kaivoksia, meidän on pakko katsoa tätä ihan eri tavoin. Mutta, kun katsotaan näitä malmivarantoja, niin ei niitä hirveästi täällä Euroopassa ole. Niitä on Espanjassa, Portugalissa ja sitten on Suomi ja Ruotsi. Koska täällä on kaivoksille positiivinen regulaatio ja mielipideilmasto, niin tännehän ne sitten puskevat.
Miten kuntien ja alueiden valitut valtuutetut ja muut päättäjät voisivat halutessaan vaikuttaa kaivostoiminnan rajoittamiseen paikkakunnallaan? Voivatko kunnan ja alueiden päättävät elimet tehdä yhteisen päätöksen, ettei kaivosyrityksiä haluta kuntaan?
Mielestäni mineraalit ja kaivannaiset ovat meidän kansallisaarretta. Kunnilla on oikeus rajoittaa kaivostoimintaa kaavoituksella. Esimerkiksi Savonlinna etunenässä on julistautunut kaivosvapaaksi kunnaksi. Pohjois-Saimaalla taas tilanne on toinen. Valtuustoihin valitaan usein niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vain tästä hetkestä eikä siitä, onko meidän lapsenlapsenlapsilla esimerkiksi puhdasta vettä. Tämän pitäisi ehdottomasti kunnissa olla iso teema ympäri Suomea, koska meillä on myös ympäri Suomea näitä kaivoshankkeita ihan joka paikassa.
Miltä tulevaisuus näyttää mielestäsi kaivostoiminnan suhteen?
Minulla on kyllä tiettyä toiveikkuutta, että nyt aletaan olla sellaisessa käännekohdassa. Kyllä ihmiset heräävät. Tämä nykyisen hallituksen meno on ollut aika hurja, että on oikein vimmalla huononnettu ympäristölakeja. Saa nähdä, kuinka kauan kestää, että suomalaiset huomaavat, että demokratia on se tapa vaikuttaa siihen, minkälaisia lakeja meillä säädetään.
Suhtaudun jokseenkin toiveikkaasti ja positiivisesti. Se vaatii varmasti vielä paljon työtä ja varmaan se, että saadaan satatuhatta ihmistä kaduilla tai mikä se numero onkaan, niin kyllä minä oletan, että se vielä on meillä edessä. Ja uskon, että sen me vielä pystymme tekemään. Ihmisten pitää tajuta, ettei ole enää sitä, että joku muu tulee tekemään; täytyy osallistua jollain tavalla! Pitää tukea niitä ihmisiä ja järjestöjä, jotka tekevät niitä tekoja – siitä syntyy se joukkovoima.
Terhi Vesterinen