- Kunnissa tehdään tärkeitä päätöksiä
Moni kunta on iso metsänomistaja, joten kuntien päätöksenteko on metsienkin näkökulmasta olennaista. Kuntien metsiä kannattaa hoitaa monitavoitteisesti. Suojella osa metsämaasta, huolehtia etenkin asutuksen lähimetsien virkistys- ja luontoarvojen säilymisestä, ottaa käyttöön jatkuvaa kasvatusta, välttää avohakkuita etenkin turvemailla sekä sertifioida kunnan metsät FSC-sertifikaatin mukaan. Myös eurot puun myynnistä kunnan kassaan ovat tärkeitä, koska palveluiden järjestämiseen tarvitaan rahaa. Suojelun, virkistyskäytön sekä metsätalouden pystyy kuitenkin sovittamaan yhteen.
- Suomeen tarvitaan yhteiskuntasopimus metsistä
Suomessa metsäkeskustelu on raastavan polarisoitunutta. Lisäksi kerta toisensa jälkeen kauhistuttaa halu hakata mitä arvokkaimpia kohteita. Vanhoja, luonnontilaisia metsiä, ihmisille tärkeitä lähimetsiä, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden reittien varsia… Aina jotain.
Samalla on selvää, että puu on erinomainen materiaali moneen ja että metsäteollisuuden tuotteilla on paljon mahdollisuuksia.
Suomeen tarvitaan vastaava yhteoskuntasopimus, minkä Tanska teki maataloussektorille. Tanskassa maanviljelijät, luonnonsuojelujärjestöt ja puolueet sopivat päästöjen vähentämisestä varsin kunnianhimoisin toimin. Vastaavanlainen tulisi solmia Suomessa metsäsektorille.
- METSO-suojeluohjelman rahoitus on turvattava
METSO-suojeluohjelma on vapaaehtoisuuteen perustuva metsien suojeluohjelma, jossa valtio korvaa metsien suojelusta metsänomistajille. Moni metsänomistaja haluaa suojella metsiään. Osa tekee sen ilman korvausta jättämällä kuvioita vain rauhaan. Mutta taloudellinen korvaus on monelle suojelun edellytys, ja siksi METSO-suojeluohjelmassa on oltava riittävästi rahaa.
Rahoituksen taso on vaihdellut hallituskausittain. Vihreiden vaatimus Rinne-Marinin hallituksessa oli luonnonsuojelun rahoituksen kaksinkertaistaminen, ja se myös toteutui. METSO-ohjelma loppuu vuonna 2025, ja sille tarvitaan ehdottomasti jatkoa.
- Luontoarvo- ja hiilikompensaatiomarkkinaa on kehitettävä
Metsänomistajilla on sitä, mitä nyt monessa kohti kaivataan: arvokasta metsäluontoa sekä hiilinieluja. Tällä hetkellä näistä ei riittävästi saa taloudellista tuloa, vaan selkein ja ehkä helpoinkin tulo tulee hakkuista ja puutavaran myynnistä.
Luontoarvomarkkinoita on kehitettävä vaatimalla yhä useammassa kohteessa ekologista kompensaatiota. Eli jos toimija tuhoaa luontoa jossain (vaikkapa kaivoksen, sähkönsiirtolinjan tai rakentamisen vuoksi), suojelee toimija luontoa vastaavasti toisaalla. Toki ensisijaisesti luonnon tuhoaminen pitää välttää, eikä kompensaatio sovi kaikkiin tapauksiin. Mutta huomattavasti nykyistä enemmän se pitäisi olla käytössä.
Vastaavasti hiilinielumarkkina pitäisi saada kunnolla käyntiin. Tai vielä paremmin hiilivarastomarkkina, jossa hiili pysyisi todella pitkään pois ilmakehästä.
- Metsäkatoa on ehkäistävä kunnolla
EUn metsäkatoasetus aiheutti Suomessa ihmeellisen vastustuskierroksen, vaikka asiahan on mitä tärkein. Metsiä hävitetään rakentamisen ja ruoantuotannon tieltä joka puolella maailmaa. Tämä metsäkato heikentää luonnon tilaa todella paljon, jonka vuoksi sitä pitää ehkäistä toimivin keinoin.
Myös Suomessa on syytä varmistaa, että mahdollisimman iso osa metsistä myös säilyy metsinä. Rakentaminen ja pellonraivaus ovat Suomessakin metsäkatoa aiheuttavia asioita. Maankäytön muutosmaksu on tarpeellinen. Ruoantuotannon suhteen peltojen tilusjärjestelyt sekä tukipolitiikan säätäminen vähentäisivät pellonraivaustarvetta. Rakentamisen suhteen taajamien lähimetsiä tulee säästää mahdollisimman paljon ja toisaalta ohjata esimerkiksi sähkösiirtolinjojen rakentamista samoihin pylväisiin aina uuden johtokäytävän tai olemassaolevan laajentamisen sijaan.
Silja Keränen
Kirjoittaja on vihreiden varapuheenjohtaja, metsänomistaja ja diplomi-insinööri Kajaanista. Hän on aiemmin toiminut pariin otteeseen Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtajana.