Mitä monipaikkaisuudella tarkoitetaan?
Sillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa ihmiset yhdistävät samanaikaisesti tai vaihtuvarytmisesti eri paikkojen tarjoamia mahdollisuuksia erilaisten asioiden tekemiseen. Laajinta on monipaikkainen asuminen. Hyvin iso ja kasvava monipaikkaisuuden ilmiö on etätyö.
Mitkä seikat ovat vaikuttaneet monipaikkaisuuden kehittymiseen?
Merkittävimpiä ovat työelämän muutos, perhe-elämän muutos ja teknologian muutos. Suomen ikääntyvän väestön kontekstissa merkittävä on kasvava joukko suhteellisen hyväkuntoisia ja hyvätuloisia ihmisiä, jotka pystyvät olemaan joustavia sen suhteen, missä he ovat. Varsinkin vapaa-aikaan, osin myös etätyöhön, liittyvälle monipaikkaisuudelle tyypillistä on, että ihmiset maksimoivat omaa hyvinvointiaan hakeutuen paikkaan, jossa heidän on hyvä olla.
Miksi monipaikkaisuus on niin ajankohtainen aihe?
Edellä mainittujen isojen trendien lisäksi yleinen vaurastuminen vaikuttaa. On myös aikaan ja kulttuuriin liittyviä vaikuttimia, kuten arvostusten muutos. Mietitään, mitä elämältä haetaan, mikä on hyvää elämää ja mihin pyritään. Jotkut monipaikkaiset haluavat päästä lähemmäs luontoa, saada väljyyttä ympärilleen. Korona loi piikin monipaikkaisuuteen, mutta trendi on ollut selvä jo toistakymmentä vuotta.
Miten kunnat voivat hyötyä monipaikkaisuudesta?
Tästä on viime aikoina paljon keskusteltu ja pyritty myös tutkimaan rahavirtoja. Olennaisin hyöty alueille on kaikkinainen aktiivisuuden lisääntyminen. Se voi olla kulttuurielämän vilkastumista tai palveluiden ja tavaroiden kasvavaa kysyntää, mikä lisää monipaikkaisen paikkakunnan talouden toimintaa.
Miten monipaikkaisuutta voidaan edistää ympäristö- ja ilmastonäkökohdat huomioiden?
Noin vuosi sitten LUKE (Luonnonvarakeskus), SYKE (Suomen Ympäristökeskus) ja MDI toteuttivat valtioneuvoston tutkimusselvityksen, jossa käsiteltiin myös monipaikkaisuuden kestävyyttä. Ympäristöllisestä kestävyydestä pystymme laskemaan esimerkiksi liikkumisen määrää ja minkälaisiin päästöihin suunnilleen päädytään. Myös asumisen päästöjä voidaan osin mitata. Autoteknologian muuttuminen päästöttömämmäksi ja puhtaammaksi on varmaan se iso draiveri, joka sitä muuttaa kestävämmäksi. Jos käytetään julkista liikennettä tai kimppakyytejä, se on kestävämpää. Tärkeä näkökohta on myös, miten kakkospaikkakunnalla eletään ja asutaan. Kun muutetetaan kakkosasuntoja pysyviksi asunnoiksi tai talviasuttaviksikin on pidettävä huolta, että kaikki asumisen kestävyyden näkökohdat on otettu huomioon.
Kirjoittaja Terhi Vesterinen
Hilkka Vihinen on politiikantutkija ja maaseutupolitiikan tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa. Hän on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori, ja lisäksi vertailevan aluetieteen dosentti sekä Maaseutupolitiikan neuvoston (MANE) tutkimuksesta vastaava apulaispääsihteeri (OTO). Hän tutkii maaseutupolitiikkaa ja aluekehitystä erityisesti politiikan muotoutumisen, politiikkavälineiden ja politiikan toimeenpanon kannalta sekä kansallisesti että kansainvälisesti, erityisesti EU:ssa. Monipaikkaisuus on yksi hänen viimeaikaisista tutkimusaiheistaan.
Valokuva Janne Saukkonen