2020-luvun alkuvuosia on leimannut tarpominen kriisistä toiseen. Ensin tuli korona ja sitten sota Eurooppaan. Sota taas johti energiakriisiin ja voimakkaaseen hintojen nousuun. Toivon todella, että sota Ukrainassa päättyy mahdollisimman pian Venäjän joukkojen vetäytymiseen ja alkuperäisten rajojen palauttamiseen.
Toivottavasti tämän jälkeen pääsemme asettumaan vähitellen kohti normaalimpaa ajanjaksoa.
Se ajanjakso voi tarkoittaa aluepolitiikan uutta tulemista. Korona-ajan myötä etätyöt, maaseudun rauha ja monipaikkaisuus konkretisoituivat monen arjessa ihan uudella tavalla. Nämä ilmiöt ovat olleet olemassa jo aiemmin, mutta korona-aika vauhditti niitä entisestään.
Venäjän hyökkäyksen myötä kasvanut kriisitietoisuus lisää myös kestävän aluepolitiikan tarvetta. On tärkeää, että Suomessa on asutusta eri puolilla maata. Samoin on tärkeää, että huolehdimme omavaraisesta ruoan- ja energiantuotannosta. Molemmat ovat olleet liian riippuvaisia fossiilisista.
Vihreä siirtymä vauhdittuu sodan myötä, kun Eurooppa pyristelee irti energiariippuvuudestaan Venäjästä. Sen myötä myös maakuntien elinvoima vahvistuu, koska moni vihreän siirtymän tuote ja palvelu tuotetaan maakunnissa.
Samalla toivon, että puhumme ja pohdimme avoimesti kaupungistumisen – ja etenkin 2000-luvulla vallinneen metropolikehityksen – seurauksia. Olisiko sittenkin kestävämpää ja inhimillisempää tehdä kattavampaa aluepolitiikkaa ja huolehtia elämisen edellytyksistä eri puolilla Suomea.
Tässä lehdessä tarjotaan useita uusia ajatuksia aluepolitiikkaan ja maaseudun kehittämiseen. Toivottavasti viihdyt meidän ajatustemme parissa.
****
Silja Keränen on kainuulainen poliitikko, Maaseutu- ja erävihreiden sekä vihreiden puoluevaltuuston puheenjohtaja. Diplomi-insinööri, kolmen lapsen äiti. Metsän, lasten ja talvien rakastaja.