Miten elää hyvinvoivaa elämää ja samalla ilmaston ja ympäristön kannalta kestävästi. Tällä hetkellä monelle ratkaisu on asuminen tiiviissä metropoleissa julkisten kulkuvälineiden varrella, lähellä muita ihmisiä. Monelle tämä on haave ja monelle tämä sopii. Itse en ollutkaan yksi heistä. Kuljin vastavirtaan ja muutin maalle, lähellä luontoa, sinne missä kaikki ovat naapureita 20 kilometrin säteellä. Sinne missä kurjet kirkuvat korviahivelevästi joka ikinen kesäaamu, missä ainoat järkevät kengät ovat saappaat tai paljaat varpaat. Sinne missä on ihana kohdata naapurin mummoa ja jutella, olla läsnä.
Elän elämääni yhteisöllisellä kylällä, lapseni käyvät kyläkoulua, jossa välitunneilla pääsee metsään leikkimään. Kylällemme on muuttanut viime vuosina paljon uusia ihmisiä – myös kaupungeista ja hyvin erilaisilta aloilta. Osa on palannut asumaan lähemmäs sukulaisia ja tukiverkkoja, toiselle sijainti on työn kannalta hyvä, toiset ovat vain halunneet rauhallisempaan ympäristöön, mikä saattaa mahdollistaa erilaisen yrittämisen tai etätyön tekemisen, kun asuinkustannukset ovat suuria kaupunkeja pienemmät. Useilla on halu elää lähempänä luontoa, kuluttaa vähemmän, olla läsnä enemmän, voida paremmin.
Tiedän, että nämä ovat vielä hiljaisia signaaleja. Mutta silti ne ovat syviä signaaleja siitä, että me kaikki emme pysty tai halua asua tiheissä kaupungeissa ruuhkasuomessa. Emme nyt, emmekä tulevaisuudessa – riippumatta siitä mitä tämän hetken ennusteet väestökehityksestä sanovat. Omavaraisuus ja yhteisöllisyys houkuttelevat. Luonnonläheisyys voi olla terveyden kannalta välttämättömyys. Hiljaisuus on luksusta, jossa mieli lepää.
Ranskassa kehitys on jo pidemmällä, sillä siellä muuttoliike on kääntynyt pois pääkaupungista ja kaupungistumisen tahti on pysähtynyt ensi kertaa sitten 40-luvun (HS 13.10.). Uskon, että Suomessa tullaan pian perässä ja tämän hetken hiljaiset signaalit tulevat vahvistumaan.
Samalla yhä useammalla on toinen jalka maaseudulla luonnon rauhassa vapaa-ajanasunnolla. Vaikkapa meillä Etelä-savossa asukasmäärä kasvaa merkittävästi kesäisin ja moni vapaa-ajanasukas viettää kakkosasunnollaan huomattavan osan vuodesta etätyön tekemisen mahdollisuuden kautta. Niinpä voidaan ajatella, että Etelä-Savon kaltaiset alueet, jotka muodostuvat eri kokoisista kaupungeista, kunnista ja kylistä tarjoavat hyvinvointia laajalle joukolle, niin varsinaisille kuin vapaa-ajanasukkaille, matkailijoista puhumattakaan. Vaikutukset ulottuvat laajalle, vaikka väestökartoissa tämäkin alue näyttäytyy pääasiassa vain muuttotappion kautta. Mutta nuo väestökartat eivät kerrokaan läheskään koko totuutta eri alueiden merkityksestä ja vaikutuksista suomalaisten elämään ja sen laatuun. Samalla tavalla tuoreet julkaistut väestöennusteet eivät kerro koko totuutta eri alueiden tulevaisuudesta – myöskään siksi, että niissä ei huomioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
Illmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen uhkaavat montaa meille rakasta asiaa. Epävarmuuden keskellä turva ja rauha maailmassa voi löytyä korpimökistä metsän reunalta tai pienen kylän tai kaupungin yhteisöllisestä tunnelmasta. Äkkiä en keksi sen kestävämpää toimintaa kuin kohtuullistaa kulutusta, olla omavaraisempia ja huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista tässä hektisessä maailmassa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on vaikea täysin ennakoida, mutta sen tietää, että ilman puhdasta ilmaa, vettä, luontoa ja ruokaa me emme selviä. Ne ovat aarteita joita pitää varjella tuleville sukupolville. Ja nuo aarteet saavat monen jo nyt suuntaamaan ruuhkasuomen ulkopuolelle. Nyt tarvitaan politiikkaa, joka turvaa hyvän elämän edellytykset myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Kestävälle aluepolitiikalle on tarvetta!
Maisa Juntunen
Maaseutu-ja erävihreiden varapuheenjohtaja
Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen