Suomi koostuu erilaisista alueista. Kasvukolmion ulkopuolella on keskisuuria kaupunkeja, maaseutukaupunkeja, ydinmaaseutua ja harvaan asuttua maaseutua. Yhteiskunnan kokonaisvaltainen kestävä kehitys, luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja ilmastonmuutoksen torjunta vaativat mukaan maaseudun ja kaupungit – yhdessä.
On tärkeää tehdä politiikkaa, joka huomioi eri alueiden erityispiirteet, lisää elinvoimaisuutta ja ehkäisee eriarvoistumiskehitystä. Keskeistä on turvata elämisen edellytykset nyt ja tulevaisuudessa eri puolilla maata. Väestön keskittyminen on megatrendi, mutta havaittavissa on myös toisenlaisia, hiljaisia signaaleja ihmisten kiinnostuksesta pienempiä paikkakuntia kohtaan. Monen työ on sellaista, että sitä voi tehdä mistä vain, jos vain data ja ihmiset pääsevät liikkumaan. Kasvava trendi on myös ihmisten monipaikkaisuus. Yhä useampi jakaa aikansa monen paikkakunnan, jopa monen maan, kesken.
Suomen eri alueiden tasavertaisella kehittämisellä on suuri merkitys huoltovarmuuden, matkailun, kestävän biotalouden ja maanpuolustuksen näkökulmasta. Nämä alat tarvitsevat työvoimaa, ja työvoima tarvitsee riittävää palvelutasoa. Monilla maaseutupaikkakunnilla on pula osaavasta työvoimasta. Maaseutu voi tarjota työtä monille, mikäli sujuvaan arkeen tarvittavat palvelut ovat kunnossa.
Tämän päivän Suomessa moni kokee osattomuutta ja tuntee, että jossain muualla menee hyvin, mutta itsellä ei. Osattomuuden tunne synnyttää henkistä pahoinvointia ja syrjäytymistä, ja on pahimmillaan yhteiskuntarauhaa horjuttava tekijä. On ensisijaisen tärkeää tehdä politiikkaa, joka pitää kaikki mukana. Se tarkoittaa myös kestävää aluepolitiikkaa. Maaseutu- ja erävihreät vaatii Suomen tulevalta hallitukselta seuraavia kestävän aluepolitiikan toimia:
- Raideinvestointeja on tehtävä Suomen eri osiin (pois lukien ympäristön kannalta haitalliset hankkeet, kuten Jäämeren rata). Esimerkiksi Itäradan investointi parantaa koko Itä-Suomen saavutettavuutta ja nopeuttaa yhteyttä myös Helsingin ja Pietarin välillä. Saavutettavuus on keskeistä alueiden elinvoiman kannalta. Raideinvestoinneissa on otettava huomioon myös teollisuuden kuljetukset, joiden valtava määrä joillain rataosuuksilla rajoittaa henkilöliikenteen kasvun mahdollisuuksia.
- Henkilöliikenteeseen tarvitaan lisää vuoroja. VR:n velvoiteliikennettä sekä LVM:n ostoliikennettä on edelleen jatkettava sekä laajennettava. Pienten juna-asemien merkitys alueiden elinvoimalle on merkittävä. Säilytetään olemassa olevat asemat ja selvitetään asemien avaamista siellä, missä liikennöinnille olisi kysyntää.
- Alueilla, joissa raideliikennettä ei ole saatavilla, tiestön hyvä kunto on ensiarvoisen tärkeää. Ilman hyväkuntoista tiestöä asuminen ja yritystoiminta maaseudulla vaikeutuu. Tiestön korjausvelan kasvaminen on saatava kuriin. On myös löydettävä uusia malleja tiestön ylläpidon rahoittamiseen.
- Biokaasun tuotanto – ja jakeluverkostoa on kehittettävä. Lannan ja biojätteiden kaasutus voi muodostua merkittäväksi osaksi maatilojen, kuntien ja kuntalaisten energiankulutusta. Samalla tehostetaan kiertotaloutta. Myös sähköautojen latausverkostoa tulee kehittää. Siellä, missä ei ole tarjolla julkista liikennettä, on tärkeää, että on käytännössä mahdollista valita myös vähäpäästöisempi auto.
- Digitaalisen infran kehittämisen tulee olla tulevan hallituksen erityinen kehityskohde. Toimiva digi-infra mahdollistaa palvelujen käytön, työnteon tai vaikkapa etäopiskelun. Digi-infra on nyky-yhteiskunnalle vähintään yhtä tärkeä kuin tieverkosto.
- Erikoissairaanhoidon keskittämisasetus pitää purkaa tai vähintään kohtuullistaa. Asetuksessa tulee olla poikkeamismahdollisuuksia esimerkiksi hoidon laatuun tai sairaalan toiminnan kokonaisuuteen liittyen. Nykyisellään asetus heikentää merkittävästi alue- ja keskussairaaloiden toimintaa, koska leikkaustoimintaa joudutaan lopettamaan. Nykytilanteessa esimerkiksi koko pohjoisessa Suomessa ainoastaan Oulun yliopistollinen keskussairaala täyttää lukumäärälliset ehdot alueella, joka kattaa puoli Suomea. Kuitenkin laadun ja turvallisuuden näkökulmasta pienemmät sairaalat ovat paikoin jopa parempia.
- Ainakin Mikkelin, Kainuun, Lapin, Länsi-Pohjan ja Oulaskankaan keskussairaaloille tulee myöntää pysyvä lupa synnytystoiminnalle. Terveyspalvelujen laadun ja saavutettavuuden kannalta nykyasetusten vaatimus tuhannesta synnytyksestä vuodessa on kohtuuton ja usean sairaalan on haettava poikkeuslupia.
- Koulutusverkon laadusta ja saavutettavuudesta tulee huolehtia. On säilytettävä nykyinen ammattikorkeakoulujen sekä yliopistokeskusten verkko. Tulee myös selvittää mahdollisuuksia palauttaa opettajankoulutus paikkakunnille, joista se on lopetettu. Peruskouluverkostosta tulee huolehtia ja ymmärtää lähikoulujen ja kyläkoulujen merkitys niin perheiden hyvinvoinnille kuin alueiden elinvoimalle. Myöskään toisen asteen koulutuspaikat eivät saa karata liian kauas. Koulutusyksiköt synnyttävät ympärilleen monenlaista yhteistyötä, innovatiivisuutta ja yritystoimintaa. Panostukset koulutukseen ovat aina kannattavia satsauksia tulevaisuuteen.
- Uuden hallituksen tulee selvittää ja mahdollisuuksien mukaan kokeilla siirtymistä perustuloon. Maaseudulla on paljon keikka-ja kausitöitä sekä moninaisia yrittäjyyden muotoja. Työn tekemisen, yrittämisen ja opiskelun yhteensovittamista tulee edistää ja tulee huolehtia, että työnteko on aina kannattavaa. Perustulo voisi olla ratkaisu näihin haasteisiin.
- Kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia on lisätä. Monille pienemmillä paikkakunnilla väestö vanhenee, verotulot vähenevät ja palveluiden tarve kasvaa. Useassa eri paikassa asuvien ihmisten verotulot eivät jakaudu tasan eri paikkakuntien kesken ja tästä usein juuri pienet paikkakunnat kärsivät. Tulee selvittää ja edistää sitä, että pienissäkin kunnissa on mahdollisuus elää hyvää elämää vauvasta vaariin muuttuvassa yhteiskunnassamme.
- Euroopan unionin aluekehitys- sekä maaseuturahaston hankkeiden jatkuvuus ja rahoituksen asianmukainen jako Suomen sisällä on turvattava tulevalla ohjelmakaudella 2021-2027. Uusia hankkeita tulee edistää sekä tukea pienten yritysten kasvua ja innovaatioita; esimerkiksi lähiruoan, uusiutuvan energian, matkailun ja biotuoteinnovaatioiden aloilla on paljon mahdollisuuksia, mutta myös tarvetta tuelle.
On tärkeä tukea kehitystä, jossa kaikki alueet pärjäävät mahdollisimman hyvin. Näin niiden kyky huolehtia omasta väestöstään ja elinvoimastaan paranee ja riippuvuus ulkopuolisesta tuesta vähenee. Isojen kasvukeskusten ulkopuolella on haasteiden lisäksi hyviä signaaleja. Työttömyys on monin paikoin muuttunut työvoimapulaksi. Pietarsaaren työttömyysprosentti on neljä, Kainuussa yritysten suurin kasvun este on osaavan työvoiman saanti ja Satakunnassa on huutava pula etenkin insinööreistä. Onnistuneella aluepolitiikalla saadaan elinvoimaa koko Suomeen ja mikä tärkeintä, ihmisten hyvinvointi paranee.
Maaseutu- ja erävihreät ry on Vihreän liiton valtakunnallinen yhdistys, jonka tavoitteena on yhdistää niitä vihreästi ajattelevia ihmisiä, joiden sydän asuu maaseudulla. Yhdistyksellä on jäseniä ympäri Suomen, Helsingistä Sevettijärvelle, metsänomistajista ja maataloustuottajista kaupunkilaisiin. “Vihreyttä maaseudulle ja maaseutua vihreisiin”, summaa yhdistyksen tarkoituksen puheenjohtaja Silja Keränen Kajaanista.
Lisätietoa
Silja Keränen
Puheenjohtaja, Kajaani
0500 190683, silja.keranen@iki.fi
Maisa Juntunen
Varapuheenjohtaja, Kangasniemi
050 3378211, maisa@ollinaho.fi