MeVin talvipäiviä vietettiin tällä kertaa Kainuussa. Tapahtumapaikkoina olivat Mikkola Paltaniemen kylässä ja Kajaanin keskusta. Pitkämatkalaiset saapuivat pääosin perjantaina, mutta varsinainen ohjelma alkoi lauantaiaamuna Kajaani-kiertokävelyllä, jossa tutuksi tulivat niin linna, keskustan arkkitehtuuri kuin talvea Kajaaniin viettämään jääneet joutsenetkin. Samaan aikaan Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto sekä Kainuun vihreiden edustajat olivat keskussairaalalla keskustelemassa sote-asioista.
Lounaspaikkana oli ravintola Anorak, yhteen Kajaanin vanhimmista rakennuksista perustettu uusi ravintola. Talo rakennettiin aikoinaan Kajaanin piirilääkäri Samuel Roosin asuintaloksi. Talo on ehtinyt vuosien saatossa toimia myös kirjastona, kouluna ja synnytyssairaalana. Lauantaina siellä puhuttiin vihreää politiikkaa, kuuluvimpana Toukon terveiset päivänpolitiikasta.
Maatalouspolitiikkaa
Lounaan jälkeen ohjelmassa oli MeVin ja Kainuun vihreiden yhdessä järjestämä keskustelutilaisuus maatalouspolitiikasta. Tilaisuuden avasi puheenjohtajamme Silja Keränen. Hän on myös Vihreille uutta maatalouspoliittista ohjelmaa työstävän ryhmän vetäjä, Kainuun Vihreiden vpj ja kajaanilainen kunnanvaltuutettu. Alun esittelykierroksella todettiin paikalla olevan meviläisiä, kainuulaisia vihreitä, muutama paikallinen maataloustuottaja ja tietysti Touko. Siljan evästyksenä oli, että lähdetään keskustelemaan maataloudesta pitäen mielessä tämän hetken haasteet, mutta myös tulevaisuudessa tapahtuvat ja tapahtuviksi haluttavat asiat.
Omassa alustuksessaan Touko jatkoi samalla linjalla. Hän painotti, että on äärimmäisen tärkeää määritellä, mitkä ovat tavoitteet ja millä keinoin niihin päästään. Touko nosti esille EU:n maataloustukipolitiikan. Siihen on väistämättä tulossa muutoksia, koska EU:n budjetista iso osa on tukia. Brexitin seurauksena budjetti pienenee. Nykyisen hallituksen mukaan Suomen tavoitteena on, ettei EU:n budjetti tai jäsenmaksut saa kasvaa, mutta tukia pitäisi saada enemmän. Tämä ei ole mahdollista. Yhdeksi vihreiden tavoitteeksi Touko esitti, että suomalaiset, korkeat laatu- ja hygieniastandardit pitäisi saada eurooppalaisiksi standardeiksi. Tämä tukisi suomalaisen maataloustuotannon kilpailukykyä. Pitää myös muistaa, että vaikka maailma muuttuu, ihmisten pitää syödä. Miten meidän on mahdollista tuottaa jatkossakin Suomessa hyvää, puhdasta ruokaa? Pitää miettiä, mistä tukia kannattaa maksaa. Hehtaariperustaiset tukijärjestelmät pitäisi vaihtaa tuotantoperustaisiin. Maksetaan tukea vaikkapa hiilensidonnasta, veden puhtaana pitämisestä ja luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä.
Paikallisten tuottajien kanssa keskusteltiin tämän hetken maatalouden, erityisesti maidontuotannon, kipukohdista. Tuottajat toivat esille, että vaikeuksissa ovat ennen kaikkea tilat, jotka ovat investoineet paljon. Todettiin, että suomalaisen, nurmella tuotetun maidon ja lihan eettisyys ja ekologisuus verrattuna moniin muihin eläintuotannon muotoihin on ratkaisevasti parempi. Tuottajat toivoivat maatalouspolitiikalta erityisesti pitkäjänteisyyttä. ”Jos pitää olla jokaisella hallituskaudella pelko perseessä siitä, mihin suuntaan homma menee, stressaa se kohtuuttomasti.” Tuottajat halusivat myös tuoda esille, että heistä monet ovat valinneet ammatin siksi, että tykkäävät luonnosta. Maatalousyrittäjät tekevät omatoimisestikin asioita ilmastonmuutoksen kanssa selviämiseksi tai luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Enemmänkin oltaisiin valmiita tekemään, mutta esimerkiksi biokaasun tuottamiseen tarvittavat laitteet ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti liian kalliita ollakseen tavallisen tuottajan ulottuvilla. 
Omissa kommenteissaan Touko korosti, että pitkäjänteisyys on tärkeää politiikassa, niin energiapolitiikassa kuin maatalouspolitiikassakin. Pitkäjänteisen politiikan aikaansaamiseksi on tärkeää, että keskustellaan. Usein huomataan, että lähtökohtaisesti eri puolilla olevatkin ovat monesta asiasta samaa mieltä. Yhtä mieltä oltiin esimerkiksi siitä, että näennäiselle viljelylle ei pidä maksaa tukia. Tukia tulee maksaa tuotannosta ja aktiivisesta tekemisestä. Esimerkiksi, jos maksetaan tukea kesantopellosta, tulee sitä maksaa peltolintujen pesimisympäristöjen ylläpidosta, ei kesannolla olevien hehtaarien takia.
Silja toi esille sen, että suomalainen ruoka on tällä hetkellä liiankin halpaa tai ainakin hinnasta liian pieni osa menee tuottajalle. Tarvitsemmeko Reilun Kaupan merkin myös suomalaisille tuotteille, jotta kuluttaja voi olla varma, että tuottaja saa reilun korvauksen tekemästään työstä? Yksi askel vastuullisuuteen on vaatia, että kunnat hankkivat vain suomalaiset ympäristö- ja eläinsuojelustandardit täyttäen tuotettua tuotettua lihaa. Vihreät ovat tehneet tästä aloitteita pitkin Suomea ja joissain kunnissa aloitteet ovat menneet läpi.
Keskustelussa tuli esille maatilojen iso rooli maaseudun elämässä. Monilla pienilläkin tiloilla on iso vaikutus pienten kylien elävyyteen. On mukava tietää, että naapurin maitotilalla on joka päivä joku paikalla, lehmiä kun ei voi jättää päiväksikään yksin. Maaseudulle kaivataan toki muitakin ihmisiä. Maataloustuottajat haluavat seuraa. Harva haluaa asua yksin jättitilalla, jonka naapurusto on tyhjentynyt kaikesta muusta väestä pahimmillaan kymmenien kilometrien säteellä.
Yhdessä pohdittiin myös tulevaisuuden haasteita. Ilmasto lämpenee, se on fakta. Nyt täytyy tehdä tehdä jotain, jos halutaan säilyttää iso osa maapalloa elinkelpoisena. Miten ilmaston lämpenemisen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpito vaikuttaa maatalouteen? Miten maataloudessa otetaan huomioon nämä haasteet ja muutostarpeet? Jos ja kun eläinperäisten tuotteiden tuotantoa ja kulutusta pitää vähentää, miten se saadaan toteutettua reilusti ja fiksusti? Pelkästään tuotantoa lopettamalla ei päästä mihinkään, koska silloin tuotteet vain korvataan muualta tuoduilla. Tuottajan mielestä Suomessa voitaisiin jopa lisätä lihantuotantoa, vaikka suomalaisten lihankulutus vähenisi. Voisimme viedä lihaa kasvavan kulutuksen maihin, joissa tuotanto ei ole yhtä ekologista kuin Suomessa. Vihreän maatalouspolitiikan yhdeksi tavoitteeksi esitetty alueellinen ruokaturva kuulosti hyvältä kainuulaisen tuottajan korvissa.
Lopuksi todettiin, että maataloudessa on valtavasti mahdollisuuksia. Hiilen sidonnalla peltomaahan sekä biokaasutuotannolla on iso potentiaali maatalouden päästöjen vähentämisessä. Hiilen sidonnalla voidaan parhaassa tapauksessa tehdä maataloustuotannosta kokonaisuutena hiililähteen sijasta hiilinielu. Sen sijaan maataloustuottajia syyllistämällä ei päästä mihinkään. Ihmiskunta tarvitsee ruokaa nyt ja tulevaisuudessa. Maatalousalalle tarvitaan tulevaisuudenuskoa. Sitä voidaan luoda tekemällä maatalouspolitiikkaa, joka mahdollistaa kannattavan ja kehittyvän tuotannon. Meillä ei ole varaa hukata suomalaista maatalousosaamista, muuten meillä ei ole tulevaisuudessa ruokaa.
Keskustelutilaisuuden jälkeen siirryttiin Mikkolaan. Ilta vierähti vauhdikkaasti kesän puoluekokouksessa hyväksyttävän polittisen ohjelman luonnosta kommentoidessa, saunoessa ja jutustellessa. Paikalle saatiin pyöräperäkärryn kyydillä myös kokousvauva. Havaintojen mukaan pyörä ja peräkärry kainuulaisella pikkutiellä talvi-iltana on näky, joka sai raskaammankin kaasujalan omaavan autoilijan tekemään hyvin rauhallisen ohituksen.
Sunnuntaina suunniteltiin vielä syksyllä ilmestyvää Vihreää Maata sekä Maaseutu- ja erävihreitten tulevan vuoden suunnitelmia. Vuosikokous pidetään puoluekokouksen yhteydessä 16. tai 17.6. Vantaalla. MeVi osallistuu yhdessä Varsinais-Suomen Vihreiden kanssa Okra-messuille 4.-7.7. Mahdollisuuksien mukaan näytään kesällä myös muilla markkinoilla. Tämä vaatii yleensä jonkun paikallisen meviläisen, joka ottaa asian vastuulleen. Ohjelmassa ovat ainakin Hartolan markkinat 1.9. Syyskuussa pidämme myös maakuntavaalikampanjan avauksen. Paikka varmistuu myöhemmin, mutta tällä kertaa olla eteläisessä Suomessa. Suunnitteilla ovat myös kesäpäivät heinäkuussa 2018 ja talvipäivät tammi-helmikuussa 2019. Seuraavien talvipäivien yhteydessä avataan MeVin eduskuntavaalikampanja.