Panelistit keskustelemassa. Vasemmalta oikealle Kaisa Karttunen, Martial Bernoux, Jussi Talvitie, juuri puhumassa MeVin Kari Tiilikkala, Kristiina Regina, Ilkka Herlin. Kuva: Karina Jutila
Keskiviikkona 25.10. Eduskunnan pikkuparlamentissa keskusteltiin hiilen sidonnasta maatalousmaahan. Tilaisuuden avasivat keskustelijat pikkuparlamenttiin kutsunut vihreiden kansanedustaja Hanna Halmeenpää ja MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi.
Teemasta oli alustamassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ohjelmakoordinaattori, pitkään maaperätutkimuksen parissa työskennellyt Martial Bernoux. Bernoux aloitti taustoittamalla maatalousmaan hiilensidonnan tien tutkimus- ja keskustelukohteeksi. Ympäristöasiat nousivat ensimmäisen kerran YK:n maatalouskeskustelun agendalle Tukholmassa 1972. Seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana lisääntyvä tieto, ilmastonmuutoksen nousu maailmanlaajuisesti tunnustetuksi ongelmaksi ja uhkaksi koko ihmiskunnalle sekä 2010-luvun ruuan hintakriisi ovat nostaneet maatalousmaan tapetille. Keskustelu on ennen kaikkea keskittynyt siihen, miten pystymme turvaamaan ihmiskunnalle ravinnon tulevina vuosikymmeninä, mutta esille on noussut myös maatalousmaan rooli merkittävänä hiilen sitojana tai hiilipäästöjen lähteenä.
Ilmastonmuutos ja sen osatekijänä maatalousmaan rooli hiilitaloudessa on ongelmana globaali, mutta ratkaisut täytyy tehdä paikallisesti. Ongelmaan tarvitaan ratkaisu, jossa huomioidaan sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristönsuojelulliset näkökulmat. Huomionarvoista on, että ilmastonmuutoksen torjuntaan soveltuvat toimenpiteet tuovat yleensä mukanaan myös muita ympäristöetuja.
Hiilen määrästä maatalousmaassa voi sanoa, että mitä enemmän maaperässä on hiiltä sitoutuneena, sen parempi. Hiilistrategiana voisi olla: Lisää maaperän hiiltä, jos voit, mutta vältä ehdottomasti sen vähenemistä.
Työkalut ongelman tekniseen ratkaisuun ovat olemassa. Tiedämme millä toimenpiteillä hiiltä saadaan sidottua tai hiilen vapautuminen pysäytettyä. Ongelma on taloudellinen. Jos maksamme viljelijöille todennetun hiilen sidonnan määrän perusteella, kuluu rahaa peltojen hiilimäärän seurantaan ainakin tuplasti enemmän kuin mitä itse sidonnasta maksetaan.Vaikka seurantamenetelmiäkin on syytä kehittää kustannustehokkaammiksi, on syytä etsiä aivan uusia lähestymistapoja ongelman ratkaisemiseen. Siirrytään tukemaan toimenpiteitä, joiden varmasti tiedetään edistävän hiilen sidontaa. Silloin seurantaa ei tarvita niin paljon. Ilmastonmuutoksen torjuminen on globaalia toimintaa, sopeutuminen ja käytännön toimet tehdään paikallistasolla.
Alustuksen jälkeen keskustelupaneelin osallistujat käyttivät kukin lyhyen puheenvuoron avaten aihetta omalta taholtaan. Luken tutkimusprofessori Kristiina Regina selvitti puheenvuorossaan maaperän hiilensidonnan tilanteen Suomessa. Suomen maaperän mineraalimaat ovat hiilirikkaita. Sinänsä tilanne on siis hyvä, mutta se myös tarkoittaa, että maaperämme muuttuu helposti hiililähteeksi tai ainakin hiilen lisäsidonta on hyvin haastavaa. Kokonaisuudessaan Suomen maatalousmaa on hiilen lähden. Suomen pellot ovat varsin nuoria, joten niistä vapautuu aiemmassa metsäkäytössä niihin sitoutunutta hiiltä. Lisäksi meillä on paljon turvemailla sijaitsevia peltoja, jotka ovat väistämättä hiililähteitä. Myöskin maatalouden menetelmät ovat muuttuneet hiilensidonnan kannalta huonompaan suuntaan. Jotta hiilitase saataisiin kuntoon, on maan muokkaamista vähennettävä, viljelysmaa pidettävä peitteisenä, suosittava viljelykiertoon perustuvia viljelytekniikoita, huonosti tuottavat turvepellot voisi poistaa kokonaan käytöstä, mineraalimailla lannan käyttöä lannoitteena tulisi lisätä ja turvemailla pitäisi uudet kuivatukset kieltää kokonaan, pyrkiä nostamaan turvepeltojen pohjaveden pintaa ja hyödyntää kerääjäkasveja, joiden avulla turvepeltojen hiilitasetta voidaan parantaa merkittävästi.
Maaseutu- ja erävihreitten varapuheenjohtaja Kari Tiilikkala nosti puheenvuorossaan esiin keskustelun tarpeellisuuden ja kiireellisyyden. Ilmastonmuutoksen myötä talvet tulevat hankaliksi maatalouden kannalta. Miten suojataan maatalousmaa talvituhoilta? Suomessa maatalousmailta hukataan hiiltä, mutta monet viljelijät ovat valmiita tekemään muutoksia. Muutoksia tarvitaan nyt. Mitä tulevaisuudessa viljellään, syödään ja miten? Nyt on aika pysähtyä, ajatella ja keskustella.
Viljelijä Jussi Talvitie Lapualta ihmetteli maatalouden unohtumista hiilipäästöistä puhuttaessa. Metsätalouteen keskityttäessä unohtuu, että Suomen hiilibudjettia voidaan korjata myös oikeilla toimilla maataloudessa. Maatalouden suurin ongelma Suomessa on kuitenkin ollut viime aikoina huono kannattavuus. Nykyisen systeemin tilalle tulisi kehittää ruokaketju, jossa vastataan ilmastonmuutoksen haasteisiin, mutta joka on reilu myös tuottajalle.
Talvitien mukaan hiilen häviämistä maaperästä voi verrata ihmisten elintasosairauksiin. Lääkkeitä sairauteen ovat pellon kasvukunnosta huolehtiminen, kasvin ruokkimisen sijaan maan ruokkiminen, viljelykierto, maan muokkaamisen vähentäminen ja pellon pitäminen kasvipeitteisenä.
Ajatuspaja e2:n hallituksen puheenjohtaja ja hiiltä sitovan ja ravinteita kierrättävän maataloustekniikan pilottiluomutilan omistaja Ilkka Herlin nosti esille luomutuotannon paremman kannattavuuden. Lisäksi hän totesi, että tulevaisuudessa ei ehkä ole edes hyväksyttyä tuottaa ruokaa pelloilla, joista hukataan hiiltä.
Paneelissa kuultiin kommentteja ja kysymyksiä yleisöltä. Hanna Halmeenpää halusi tietää,
miten suomalaista lainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että hiili saadaan pidettyä pellossa ja maanviljelijöiden toimeentulo turvattua. Jussi Talvitie painotti eurojen toimivan tehokkaina ohjaajina. Ilkka Herlin kaipasi lisää tutkimusta hiilen sidonnasta ja sidonnan määrän mittaamisesta. Kun tiedetään enemmän, voidaan alkaa maksaa tuottajille hiilen sidonnasta. Hän peräänkuulutti myös Suomelle proaktiivista otetta niin ilmastonmuutoksen torjuntaan yleensä kuin maaseutumaan hiilensidontaan liittyviin kysymyksiin. Kristiina Regina nosti esille jo aiemmin painottamansa turvemaiden kuivaamisen kiellon. Kielto pitäisi ehkä tehdä EU-tasolla, koska asia on Suomessa niin arka. Myös viljelymaan paljaana pitäminen voitaisiin kieltää lainsäädännöllä, kuten on tehty esimerkiksi Tanskassa. Kari Tiilikkala nosti esille maankäytön suunnittelun tärkeyden. Martial Bernoux painotti, että päätöksiä ja toimia pitää tehdä niin EU:n kuin kansallisella tasolla. Tarvitaan myös ratkaisuja, joilla viljelijän urasta saadaan houkutteleva tuleville sukupolville. Pitää löytyä rahaa investointeihin ja kuluttajat pitää saada haluamaan oikeita tuotteita. Kuluttajiin voidaan vaikuttaa, vaikka se on vaikeaa. Rohkaisevana esimerkkinä voidaan miettiä muutaman kymmenen vuoden aikana tapahtunutta kuluttajien ja yhteiskunnan asenteiden muutosta suhteessa tupakointiin.
Keskustelussa pohdittiin myös maatalousmaan syvempien kerrosten roolia, humuksen määrän kasvattamista ja panosten kohdentamista sinne, missä hiilensidontaan on helpoin vaikuttaa. Keskustelun lopuksi kirjakustantaja Tor-Erik Karlsson nosti esille myös eläintuotannon. Miksi sen roolista maatalousmaan hiilensidonnassa ei puhuta? Kristiina Regina totesi, Suomessa ei ole paljonkaan pelkkiä laidunmaita. Suomen laitumet ovat myös rehutuotannossa. Suomessa ei voida juurikaan lisätä ruohomaita, mutta eläintuotannon sijoittautuminen tasaisemmin koko Suomeen parantaisi lannoitustilannetta. Bernoux lisäsi, että hiilensidonnan yhteydessä eläintuotanto laiduntamalla ei ole niin paljon keskusteltu aihe, koska karja tuottaa myös metaania. Silti on paljon maata, joka ei sovellu viljelyyn, mutta sopii mainiosti laidunnukseen. Mitä pitäisi tehdä siellä?
Tilaisuuden juontajana toiminut ajatuspaja e2:n tutkija Kaisa Karttunen lupasi keskustelun lopuksi, että työ aiheen tiimoilta jatkuu ja ensi vuonna järjestetään uusia tilaisuuksia.
Päätössanoissaan MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola tiivisti, että toimintatapoja muuttamalla voimme muuttaa maatalousmaamme hiililähteestä hiilinieluksi. Päättäjiltä hän toivoi rahoitusta toimiviksi havaituille käytännöille,kuten kerääjäkasveille, ja tutkimukselle. Esimerkiksi sadon muodossa pelloilta poistuvan biomassan vaikutusta ei useinkaan huomioida laskelmissa. Ruuantuotanto, maanviljelys, kuluttajat ja energiantuotanto ovat kaikki osa samaa kokonaisuutta ilmastonmuutoksen torjumisessa. Lisää tietoa tarvitaan. Maaperää on kunnioitettava. Silloin se tarjoaa meille ekosysteemipalveluitaan myös tulevaisuudessa.
Tilaisuuden esitykset löytyvät osoitteesta: http://e2.fi/article/31 Niistä löytyy paljon linkkejä aihetta koskevaan tutkimukseen syvällisemmästä tarkastelusta kiinnostuneille.